kauneushöpinöitä

Tassa oli taannoin brittimediassa juttua parista tapauksesta, jossa hiusvarien kaytto on johtanut kuolemaan. Muistaakseni toisessa teinitytto, joka oli aikaisemminkin varjannyt lettiaan, alkoi kesken varjayksen kiljua tuskissaan ja repia hiuksia paastaan ja myohemmin menehtyi vakavaan myrkytykseen. Toisessa tapauksessa nainen muistaakseni vaipui koomaan.

Tama pisti vahan miettimaan etta mita hiton kemikaalicoctailia sita tulee itse silloin talloin mällättya omaan päähän. Sukelsin Helsingin Allergia-ja Astmayhdistyksen sivuille ja sielta loytyi mm. tallaista tietoa:

Hiusvärit ovat erittäin reaktiivisia kemikaaleja, joista monet erilaisissa tieteellisissä koejärjestelyissä aiheuttavat perimä- ym. soluvaurioita. Värikemikaalien on osoitettu tunkeutuvan ihon läpi elimistöön, minkä takia niiden pitoisuudet hiusväreissä on tarkasti rajoitettu. Tutkimustiedot niiden mahdollisesta riskistä lisätä alttiutta mm. eräisiin syöpätauteihin kampaajilla ja mahdollisesti jopa kuluttajilla ovat ristiriitaisia. Siksi tiedekomitea edellyttää valmistajilta lisää tutkimustietoa.

Para-fenyleenidiamiini tunnetaan erittäin voimakkaiden kosketusallergiareaktioiden aiheuttajana. Sen käyttö hiusväreissä oli siitä johtuen pitkään kielletty Suomessa ja Ruotsissa, kunnes kielto EU:n myötä jouduttiin kumoamaan. Kosketusallergian yleisyys on sen jälkeen lievästi noussut, mutta vakiintunut noin 2%:n tasolle lapputestatuista potilaista. Tämä on melko vähän huomioiden hiusten värjäämisen yleistyminen. Muille hiusväreille (Toluene-2,5-Diamine, p-Aminophenol) todettujen lapputestireaktioiden määrä ja yleisyys on selvemmin noussut. Myös hiusväriallergiaan liittyvät yhteydenotot Helsingin allergia- ja astmayhdistyksen kosmetiikkatuoteneuvontaan ovat lisääntyneet.



Voimakas fenyleenidiamiiniallergia estää useimmiten kaikkien nykyisten hapetettavien hiusten kestovärien käytön ja se on todennäköisesti pysyvä yliherkkyys. Tällainen henkilö saattaa ristiallergian vuoksi joskus saada allergiaoireita myös joistakin atsoväriaineista, PABA-pitoisista auringonsuoja-aineista, peräpukamalääkkeiden paikallispuudutteista sekä sulfalääkkeistä. Lievemmin allerginen voi varoen kokeilla hiusvärejä, joiden pakkauksessa ei ole varoitustekstiä ”Sisältää fenyleenidiamiineja”. Varoitustekstin puuttuminen ei takaa, etteikö oireita silti voi tulla. Parasta on varoa ja olla hankkimatta hiusväriallergiaa (taulukko 2).

Allergiat ovat vain pieni osa hiusvärien käytön riskeistä. Eräs tuore epidemiologinen tutkimus Pohjois-Amerikasta viittaa pitkäaikaisen kestovärien käytön lisäävän leukemiariskiä. Hiusvärien lisääntynyt käyttö tarkoittaa väestön lisääntynyttä altistumista näille hyvin reaktiivisille kemikaaleille. Siksi on tärkeätä, että niiden turvallisuudesta vaaditaan asianmukaiset tutkimukset.

Olen siis päättänyt että nyt loppui kaikenlainen väreillä läträäminen. En halua kasvattaa itselleni tietämättäni jotain kasvainta.

Olen myös lopettanut hiusten pesemisen shampoolla. Jos joku siellä nyt luulee että vipellän nykyään ympäriinsä rasvaletti vinkuen on väärässä. Huomasin että hiukset likaantuu Englannissa totuttua nopeammin, luultavasti ilmansaasteiden takia. Rupesi nappasemaan se, että piti jatkuvasti pestä hiuksia shampoolla, joka teki niistä lättänät ja kulahtaneet. Shampoohan poistaa hiuksista kaikki luontaiset öljyt, jotka suojaavat hiusta. Metsästin netistä vaihtoehtoisen ohjeen, jonka mukaan hiukset voi pestä ruokasoodaliuoksella ja hoitoaineena voi käyttää etikkaa.

Eli tässä ohje:

Sekoita noin yksi ruokalusikallinen soodaa lasilliseen vettä, laimenna tai vahvenna riippuen siitä kuinka pitkät hiuksesi ovat. Mielummin liian vähän kuin paljon. Tämä lios siis kaadetaan märkiin hiuksiin suihkussa ja huuhdellaan pois, vähän kuin käyttäisi hyvin nestemäistä shampoota. 

 Ja koska ruokasooda kuivattaa hiuksia ja tekee niistä pörröiset, käytetään sen vastapainona etikkaa, joka sulkee hiussuomut ja antaa kiiltoa. Eli loraus etikkaa (pari ruokalusikallista) lasilliseen vettä ja sama homma kuin soodan kanssa. Voilá!

Hiuspohjalla menee noin kuusi viikkoa tottua uuteen rasvatasapainoon, jolloin hiuspohja voi hilseillä tai tuntua kummalliselta. Tämän jälkeen sekin rauhoittuu ja vähitellen hiusten pesukertoja voi vähentää huomattavasti ja hiukset tuntuvat luonnollisen puhtailta ja hyvinvoivilta.

Minulla ainakin toimii ja hiukset tuntuu pehmeämmiltä kuin moneen vuoteen. En enää ikinä pilaa hiuksiani silikonipohjaisilla tököttishampoilla.

heh heh. Mikä ei kuulu joukkoon?