look at me, look how i swing swing swing

Mulle soitti äsken puhelinmyyjä, tarkemmin ottaen Unicefin lahjoituskerääjä. Olin aikaisemmin viikolla jäänyt feissarin haaviin ja tehnyt 10 pencen tekstarilahjoituksen. Rupesin puhelun jälkeen miettimään suomalaisten ja englantilaisten puhelinmyyjien eroa. Tää ihana herrasmies kyseli kaikkea mun opintojen etenenemisestä ja keskusteltiin jopa lyhyesti päivänpolitiikasta. Puhelun se lopetti sanoilla "thank you darling, you are an absolute diamond". Rupes hymyilyttään kun joskus pari vuotta sitten Tampereella eräs Amnesty Internationalin feissari yritti saada musta lahjottajaa vetoamalla siihen, että se häviää kaverille kaljakorin, jossei saa sinä päivänä tarpeeksi lahjottajia suostuteltua.

Mitäs muuta?
Eilen olin siis tanssamassa vähän electroswingiä  kellomekko päällä ja mun partneri oli kuin suoraan 30-luvun jazzorkesterista henkseleineen ja hattuineen. Harmi ettei tarttunut kameraa matkaan. Saatiin ilmainen viinipullo, kun baarimikko unohti laskuttaa ja me ei huomattu maksaa.

Olen päättänyt että ensi vuonna alotan lattaritanssitunnit, niin ei sitten tarvitse taas hävetä Etelä-Amerikassa kun ei osaa klubeilla tanssia mitään. Muistan kun kerran yksi ecuadorilainen poika nauroi varmaan kitarisansa ulos mun eurooppalaisen jäykille lanteille. Itse se oli joku salsamestari.

Sitten toiseen asiaan: kaamosmasennukseen. En ole koskaan kauheammin käsittänyt miksi jotkut vaipuu kamalaan kaamosdepikseen ja itse en ole moista harrastanut sitten 14. ikävuoden. Onhan se ymmärrettävää että kylmyys+pimeys+stressi ei ole mikään kovin herkullinen yhdistelmä, mutta niistäkin päästään oikeanlaisella ruokavaliolla ja liikunnalla. Itse roudaan hedelmätorilta kaksi kertaa viikossa kaksi kassillista vihanneksia ja hedelmiä, kaikkea kookospähkinöistä kukkakaaliin. Oon huomannut että oon kuin mikäkin energinen hörhiäinen kunhan jaksan liikkua ja syödä hyvin. Muutenkin, miksi nyt masentua jonkun vuodenajan takia?

Päätettiin kämppiksen kanssa, että nyt on taas aika järjestää kunnon kekkerit. Meidän pidot on yleensäkin niittäneet positiivista mainetta, ollaanhan me tarjottu kaikkea sirkushuveista vilkkuviin booleihin, ja taas tällä kerralla kutsu lähti lähes sadalle ihmiselle. Tällä kertaa vuorossa on tosin jouluteema. Tätä varten matkattiin norjalaisen kanssa pari päivää sitten Ikeaan ostamaan glögiä ja pipareita. Pettymys oli suuri, sillä siellä ei edes myyty tänä vuonna glögiä, lakritsia eikä Maraboun suklaata. No ostetaan malted winea (mitä tää on suomeksi?) ja mä voin vaikka leipoa mun herkullisia tuotoksiani juhlakansalle.