Englantiin paluuta seurannutta olotilaani voisin kuvailla sanoilla erittäin ahterista tai todella syvältä. Jostain kumman syystä lentolippuja varatessani olin niin vähää-älyinen että varasin paluulipun jo tapaninpäivälle, kun ajattelin että pitää sitä nyt mennä takaisin Englantiin tekemään vähän koulujuttuja. Koulujutut in my ass juuri nyt. Lähes vuorokauden mittaisen lentokoneessa-autossa-ja lentokentällä odottelun ja istuskelun jälkeen tulin kotiin ihan vain huomatakseni että meidän iki-ihana remonttimies oli jättänyt valot päälle asuntoon, lämmityksen täysille ja jumalauta missä kunnossa meidän olohuone on. Tilanteesta lähti pienen pieni reklamaatio. Ainut suupieliä hieman nykinyttänyt asia oli keittiön pöydälle remonttireiskalta jäänyt kahvimuki, jossa luki "work is the curse of the drinking classes". Pakenin Suomi-ikävääni ja ihanaa joulua seurannutta masennusta kaverin luokse tapaninpäivän kekkereihin, jotka eivät nekään kyllä mitenkään vastanneet vanhoja kunnon Yo-talon tapsantansseja.
On se elämä kyllä joskus kovin mukavaakin. Erityisesti juuri nyt kun pompin huoneessani aurinkolasit ja minishortsit päällä kuunnellen lattarirytmejä ja heitellen epämääräisesti kukkakuvioisia toppeja reppuuni. Ei, en ole sekoamassa vaan lähdössä Teneriffalle moikkaamaan toveriani Katria. Huomenna hyppäämme kämpiksen kanssa Megabussiin kohti Lontoota, jossa sitten yövymme Camdenissä ja aamuyöllä hyppäämme koneeseen.
Nyt rukoilen ylimpiä voimia että seuraavien päivien aikana iholleni tarttuisi edes jonkinlaista väriä, jolla voisin sitten ylpeillä harmaanvalkoisten, lipeekalan väristen brittien keskuudessa.
Ja äiti: uusi puhelin ei toimi kovin hyvin. Älä saa hepulia jos et saa minuun yhteyttä. En ole pikku palasina jossain tulivuoren kraaterissa, vaan luultavasti lipluttelen varpaitani turkoosinvärisessä uima-altaassa.
Ainiin, hyvät uudet vuode 2012 kaikille. Alkakaapa varastoida tonnikalapurkkeja ja muita säilykkeitä maailmanloppua varten. Adios!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti