" Every moment of your life is infinitely

creative and the universe is endlessly

bountiful. Just put forth a clear enough

request, and everything your heart desires

must come to you."

05 tammikuu 2012

2012 escape

Meidän uudenvuoden karkumatka Katrin luokse Afrikan kupeeseen Kanariansaarten autuaaseen syleilyyn olisi voinut kestää vaikkapa kuukauden pidempään, mutta kyllä viisikin päivää oli riittämiin antamaan vähän väriä pintaan ja lataamaan D-vitamiinivarastoja. 

Meidän alkumatka oli täynnä vastoinkäymisiä ja onnistuin saamaan flunssan bussissa matkalla Lontooseen ja aamuyöllä heräsin kurkku kuroutuneena umpeen miljoonan asteen kuumeessa Camden Townista, josta lähdimme suunnistamaan kohti Stanstedia. Lentoasemalla haahuilin zombiena rumat villahousut jalassa popsien särkylääkkeitä. 

Tuskallisen lentomatkan jälkeen saavuimme Teneriffalle, josta Katri noukki meidät autollaan ja matka kohti saaren pohjoispuolta saattoi alkaa


Kun olin kokenut ihmeparantumisen, aloitimme valmistautumisen uuttavuotta varten. Saimme kumota kaikki toiveet uljaista espanjalaisista nuorukaisista, sillä kaupungin nuorin murrosiän ylittänyt mies oli luultavasti yli nelikymppinen, harmaantuva ja kaljamahainen. Mistä lähtien eläkeläiset ovat päättäneet lähteä Teneriffalle irrottelemaan ja nuori juhlakansa istuu kiltisti kotona?

Käytiin maailmanpyörässä. 


 Otettiin valokuvia


Istuttiin Katrin apartamientossa katsomassa Disney Chanelia, johon Katri on pahasti koukussa. Löytyisiköhän sille jostain vertaistukiryhmää?   

 Ja suunnistettiin kohti saaren eteläistä puolta.
 Jossa me maattiin rannalla kun lahnat ja voideltiin itsemme kookosöljyllä, jotta auringon pikku säteet löytäisivät  luoksemme. 


 Mä ja Katri ollaan tunnettu kohta kahdeksan vuotta. Siinä on ihminen, joka kykenee saamaan mut täydellisen raivon partaalle ja nauramaan niin että tuntuu että pallea poksahtaa ja kylkiluut napsuu. 

 Onko elämässä mitään parempaa kun köllötellä aurinkotuolissa ja lipittää olutta läpinäkyvästä muovimukista? Mun mielestä ei. 
 Ja jos siellä ruudun ääressä nyt jo ärsyttää niin lisätäänpä vielä kertoimia. Köllöteltiin myös mukavasti porealtaassa.
Tehtiin myös picnic ja mätettiin vähän jamonia ja cavaa ja patonkia.


Kyllä matkustaminen on sitten kivaa. 
Vaihtaisin Katrin kanssa ilomielin paikkoja. Onneksi tässä viimeaikoina totuus on lyönyt mua lujaa päähän ja tajuan että mulla on enää kuusi kuukautta jäljellä Englannin sateita ja sitten voin hypätä koneeseen ja kadota Shanghain saastepilvien sekaan. 

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä sä meinaat tehdä sitten kun valmistut? Niin, ja kuinka edes päädyit Englantiin opiskelemaan? Ja sulla on aivan ihana blogi :)

taika kirjoitti...

heippa! kiitos kommentista:) valmistumisen jälkeen oon ajatellut paluumuuttaa pariksi kuukaudeksi suomeen ja sitten nostaa kytkintä ja lähteä kiinaan harjoitteluun. tosin suunnitelmat vaihtuu nykyään vähintään kerran kuukaudessa että en itekkään pysy oikeen itteni perässä.. Ja Englantiin päädyin melkein puolivahingossa, päätin yks päivä että voisi vaikka kokeilla hakea tänne ja sitten yhtäkkiä olin täällä:)

Inita kirjoitti...

Ihana toi nahkanen karttalaukku! :)

taika kirjoitti...

Itekkin kuolasin ton laukun perään, kaveri osti sen kuulemma kreikasta!

Kasia kirjoitti...

ÄÄÄ OOT RAKAS!

consuela kirjoitti...

hei minäkin haluan d-vitamiinivarastoja lataamaan jonnekin! saako näin sanoa, vaikka tulikin 3 viikkoa sitten keski-amerikasta? :D

taika kirjoitti...

haha:--D odota ainakin sen verran että vanha rusketus kuluu pois ja sitten pääset sanomaan!